perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Haikaroita ja kyyneleitä

Joulun aikoihin meillä päin liikkui joulupukin lisäks myös haikara. Miko sai toisen serkkupojan sopivasti päivää ennen joulua =) Oli se pieni, vaikkakin yli 4 kiloinen. Ei tuo meidän tyyppi ole voinu olla ikinä noin pieni...

Miehen kanssa myös puheltiin syksyllä, että Mikolle saisi sisarus tulla. Haikara meille häivähdyksen toikin, plussasin joulun jälkeen. Mikoa ennen mulla oli 3 keskenmenoa ja taas se piinallinen odottelu alkoi. Älytön väsymys iski.

Viikkoja kului ja kun niitä oli melkein 9, rohkaistuin soittamaan itelleni neuvolaan ajan. Sainkin sen heti seuraavalle viikolle. Välillä tuli ihQuu ihQuu aaltoja, kaikkea oli kiva miettiä ja vaatteita hypistellä. Toisaalta taas välillä tuli pelko, että miten mä jaksan ja pärjään ja ja ja...

Kun työviikko läheni loppuaan, huomasin ruskeaa vuotoa. Sehän on vielä ihan normaalia, mutta tietysti aloin pelätä. Lauantaina vuoto muuttui vereksi. Niinhän se sitten taas meni. Tota osasin kyllä vähän aavistella, koska mulla ei ollu mitään raskausoireita. Ei mitään jomostusta eikä kolotusta missään. Nyt on... SYDÄMESSÄ... =(

Aika kerää sirpaleet
On kyyneleet liimaa
Palat liittää yhteen
ehjäksi ei kuitenkaan
Jos aikaa riittää se
saattaa parantaa
Vaan kuluu liian hitaasti
Se, joka odottaa, saa odottaa
(klamydia, 6:30)

11 kommenttia:

akka kirjoitti...

:( otan osaa

carita kirjoitti...

Voi kurja, otan osaa.

muoriska kirjoitti...

Voi harmi.
Koska takana on noin paljon keskenmenoja, niin oletteko harkinneet että syytä niihin tutkittaisiin?
Joillakin auttaa esim. ensimmäisen kolmanneksen aikana nautittu disperiini.
Tutustunut näihin sivusta vain kun omaa lapsettomuutta on hoidettu.
Mullakin 2 kohdunulkoista raskautta, ja kaikki nuo menetykset ne sattuu.
Voimia

Villasatu kirjoitti...

Otan osaa...

Ninalandia kirjoitti...

Muoriska: ei olla mietitty tutkimista. Ton kolmannen jälkeen piti mennä lääkäriin, mutta Miko olikin matkalla heti sen jälkeen =)

Yleisesti ottaen 3 keskenmenoa on kriteeri päästä tutkimuksiin ja mä luulen, että kun yksi lapsi jo on, se heikentää mahdollisuuksia päästä. Hommahan siis kuitenkin toimii.

Lääkäri on mulle sanonu, että mä tuun helposti raskaaks, ja niinhän se on ollukin. Pysyminen on vaan hankalampaa...

Kaikki keskenmenot on ollu ihan alussa, n. 6 viikon paikkeilla. Luulen, että niin myös tämä viimeinen, koska tosiaan mitään oireita mulla ei ollu.

Jotenkin sitä vaan nyt ajatteli, että ehkä se onnistuu nyt suoraan, kun Miko on jo kaistan avannut.

Meidän ei ole pakko saada toista lasta, ei ollut ensimmäistäkään (vaikka se haluttu olikin ja maailman paras poika =P). Tää juupas eipäs -leikki on kaikista pahinta, olis sitten ennemmin joko tai...

Ixu kirjoitti...

Ikäviä uutisia :( ~virtuaalihali~ Eilen illalla törmäsin S:n tuolla Loimijoen rannalla, eikä hän maininnut asiasta mitään. Nyt oikeastaan hävettää ja lujaa oman isännän puolesta, kun tuo niin ylirehvakkaasti esitteli tätä mun tankkia.

Ninalandia kirjoitti...

Ixu: eipä näistä liiemmin puhuta muille, varsinkaan tuo ukko-kulta. Ja ei se sille niin koville otakaan, mulla kun on nää hormooninjämät tässä lisää itkuttamassa.

Älä huoli, vaikka itellä tekeekin kipeetä, ei silti olla siinä pisteessä, että toisten onni ois meiltä pois =) "kärsi" sä vaan onnellisena mahastas. Enköhän mäkin vielä joskus.

Krista kirjoitti...

Voi itku! Otan osaa!

Toivottavasti Miko on parantunut! Korkea kuume on aina ikävää, mutta vielä ikävämpää se on noin pienellä.

heidi kirjoitti...

Osanottoni.

Riikka kirjoitti...

Voi harmi, voimia teille.

Meillä on taas ehkä vähän toisin päin, minä en meinaa millään tulla raskaaksi ja sattuu tuokin, kun niin kovasti sitä omaa pientä toivomme, mutta toivottavasti onnistaa vielä joku päivä niin meitä, kun teitäkin =)

Villapallo kirjoitti...

Osanottoni:-( Tiedän miltä se tuntuu...