Joulun aikoihin meillä päin liikkui joulupukin lisäks myös haikara. Miko sai toisen serkkupojan sopivasti päivää ennen joulua =) Oli se pieni, vaikkakin yli 4 kiloinen. Ei tuo meidän tyyppi ole voinu olla ikinä noin pieni...
Miehen kanssa myös puheltiin syksyllä, että Mikolle saisi sisarus tulla. Haikara meille häivähdyksen toikin, plussasin joulun jälkeen. Mikoa ennen mulla oli 3 keskenmenoa ja taas se piinallinen odottelu alkoi. Älytön väsymys iski.
Viikkoja kului ja kun niitä oli melkein 9, rohkaistuin soittamaan itelleni neuvolaan ajan. Sainkin sen heti seuraavalle viikolle. Välillä tuli ihQuu ihQuu aaltoja, kaikkea oli kiva miettiä ja vaatteita hypistellä. Toisaalta taas välillä tuli pelko, että miten mä jaksan ja pärjään ja ja ja...
Kun työviikko läheni loppuaan, huomasin ruskeaa vuotoa. Sehän on vielä ihan normaalia, mutta tietysti aloin pelätä. Lauantaina vuoto muuttui vereksi. Niinhän se sitten taas meni. Tota osasin kyllä vähän aavistella, koska mulla ei ollu mitään raskausoireita. Ei mitään jomostusta eikä kolotusta missään. Nyt on... SYDÄMESSÄ... =(
Aika kerää sirpaleet
On kyyneleet liimaa
Palat liittää yhteen
ehjäksi ei kuitenkaan
Jos aikaa riittää se
saattaa parantaa
Vaan kuluu liian hitaasti
Se, joka odottaa, saa odottaa
(klamydia, 6:30)
