Tässä Mikon rallipaidan hiha. Tuo ralliraita tulee siis käsivarren päälle, vai mikä lie, tuo anatominen sijainti =)Kuvassa hiha on vähän nuhrunen, kun on vielä silittämättä. Mä en tajua, miks mä aina välillä noita kirjokuvioita teen, kun oon siinä aika surkee (kuin myös turhan itsekriittinen...) jälki näyttää, varsinkin ei-villaa sisältävässä tuotoksessa ihan joltain kohokuviolta, vaikka kuinka langat on löysällä. PÄIVÄN POLTTAVA KYSYMYS: oppiiko kirjoneuleita tekemään siististi vai pitääkö sen taidon olla geeneissä?
Toinen hiha on puolessa matkaa ja... YLLÄTYS... mun lanka loppui =( Mulle käy AINA näin. Alotan jonkun työn, että saisin jämäkeriä pois nurkista ja sitten se lanka loppuu muutamaa senttiä vaille valmista ja mun on pakko ostaa uus kerä. Noh, saanpahan tosta sitten samanlaiset housut ja ehkä pipon, sukat ja tumput.
Ulkona on ollu tän viikon ihana ilma. Lumet on sulanu melkein kaikki. Mikon kanssa vaunuteltiin tuolla pururadalla ja eihän sille mitään voi, käteen iski koiran kaipuu... Nyt on elelty n. 7kk koirattomana ja 12 koirallisen vuoden jälkeen se on ollu aika tiukkaa =( pitkästä aikaa koiraton talvi, koiraton kevät. Niin paljon luonnon muutoksia on jääny huomaamatta, kun ei pihalla/metsässä tuu niin samoiltua.
2 kommenttia:
En tiiä, pitäiskö alottaa sellanen naisellinen "etkö sä rakasta mua" -painostus =)
Ajattelin miehelle koiraa markkinoida siten, että jos mä ihan vaan semmosen pienen... sakumaanikko se aina sydämmessä on, mutta tähän hetkeen sopis joku vähän helpommin autoon sopiva.
Meilläkin on oltu 1.11.2005 lähtien koirattomia kun jouduin 15-vuotiaastani luopumaan 13 yhteisen vuoden jälkeen. Kaipuu kävi jo jokin aika sitten ylivoimaiseksi ja aikamoisen suostuttelutyön jälkeen meille on kuukauden päästä tulossa nyt 4-5-kuinen koira Espanjasta :o)
Kuplis
Lähetä kommentti